All you can eat

Halusin kirjoittaa vähän ruoasta tai ruokavaliosta.

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän pullea, en sairaanloisen ylipainoinen, mutta ylimääräistä on melkein aina ollut. Olen onnistunut joskus pudottamaan ison määrän kiloja, jotka sitten ovat pikkuhiljaa hiipineet aina takaisin kun salaatin popsiminen on alkanut tylsistyttää ja olen palanut takaisin vanhoihin huonoihin ruokailutapoihin. Mihinkään ihmedieetteihin en ole sortunut, vaikka välillä onkin painon kanssa kamppailu turhauttanut. Sen verran nautin hyvästä ruoasta, etten halua edes kokeilla mitään ihme pussikeitto-kuureja, joilla pudottaa kymmenen kiloa kahdessa viikossa. En ole edes tajunnut noiden kuurien konseptia, sillä vaikka saat ylimääräiset kilot pudotettua, niin tuollaisella ruokavaliolla ei ole mitään tekemistä normaalin monipuolisen ja terveellisen ruokavalion kanssa. Ja tuon ruokavalion pääpiirteiden oppiminen on tietääkseni melko tärkeää jos haluaa myös pitää ne kilot poissa. (Plus tuollaisen kuurin jälkeen on pakko olla niin nälkä, että syö kolme litraa perunamuusia ja parikyt lihapullaa kerralla...)

Kun muutin ensi kertaa omilleni sain 10 kiloa painoa pudotettua ja ne olen sentään saanut pidettyä poissa. Silti edelleen painoa on liikaa tähän lyhyeen varteeni nähden.

Olen kuitenkin oivaltanut jotain melko tärkeää tässä viimeisen kahden vuoden aikana. En tiedä miksi tämä ahaa-elämys on tullut mieleeni vasta nyt, ehkä se on osa tätä "aikuistumista"... Mutta mikä se ahaa-elämys sitten on? Se, että syö terveellisesti ja tuntee olonsa terveeksi on paljon tärkeämpää kuin se, että mahtuu pikkupikku farkkuihin. Myönnän toki että edelleen haaveilen saavani pudotettua tätä ylimääräistä läskiä, sillä vaikka elän kohtuullisen terveellisesti, niin ylipaino on silti rasite nivelille. Mutta nykyään satsaan mieluummin ruoan ravintoarvoihin kuin kituutan ikkupikkuisella leivän palalla ja kärsin kauheasta nälästä.

Syön terveellisesti ja toivon, että sillä on aikanaan myös positiivisia vaikutuksia tuohon painon pienentymiseen. Tai oikeastaan vyötärön kutistumiseen, sillä olen todennut painon olevan aika huono hyvinvoinnin mittari. Katson mieluummin peilistä ja käytän mittanauhaa edistymiseni seuraamiseen. Vaa'alla nimittäin näkyy myös lihasten paino ja koska olen tykästynyt kuntosalitreenaukseen, niin en halua säikähtää sitä että lihakset painavat enemmän kun läski.

Liikun nykyisin siksi, että pidän siitä. Ennen liikuin, koska halusin laihtua. Ja se hyvä fiilis mikä kunnon treenin jälkeen tulee on paljon parempi motivaattori kuin se laihduttaminen.

Uusi vuosihan on perinteisesti aina sitä aikaa kun lehdet ja netti pursuavat kaiken näköisiä laihdutusvinkkejä ja treeni-ohjeita. Ja eipä siinä mitään, kun ihmiset vain jaksaisivat ottaa sen homman tosissaan kauemmin kuin ne tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Terveellisten elämäntapojen opettelu vie aikaa (minä tiedän! Ja opettelen niitä edelleen ja aina yhä uudelleen) ja jos ottaa liian kovan startin niin homma saattaa alkaa puuduttaa varsin nopeasti.

Elin joulukuun niin järkyttävän huonosti, että nyt tuntuu todella hyvältä taas syödä terveellisesti ja päästä takaisin liikuntojen pariin. Joulukuussa (enkä tarkoita vain joulunpyhiä) söin aivan liikaa suklaata, roskaruokaa, nukuin liian vähän, en liikkunut paljon yhtään ja muutenkin elin niin pahan stressin varjossa, että olisin voinut ensimmäiset lomapäivät vain nukkua.

Loma kuitenkin teki tehtävänsä ja nyt olen paljon rentoutuneempi ja motivoituneempi opettelemaan taas terveelliset ruokailutottumukset. Tiedän jo periaatteet hyvin, niin monta kertaa olen tätä hommaa tehnyt, mutta miksi silti olen edelleen tässä pisteessä?

Siksi, että teen hommat aina joko ihan täysillä tai en ollenkaan. Mutta tuota turbo-moodia ei kukaan jaksa koko aikaa ja siksi aina repsahdan takaisin vanhoihin tapoihin. Nyt on siis aika opetella kultainen keskitie ja elää 80/20-periaatteella, eli 80% ajasta kun elää terveellisesti voi 20% ajasta ottaa rennommin. Aion siis jatkossakin nauttia suklaasta ja satunnaisista hampurilaisista, mutta minun täytyy oppia, ettei sitä suklaalevyä kannata syödä yhdeltä istumalta...

Liikunnnan kanssa on sama juttu. Joko treenaan hulluna monta monta kertaa viikossa ja sitten tulee aikoja kun olen vain niin väsynyt, etten jaksa evääni liikauttaa sohvalta. Nyt pyrin liikkumaan 3-5 kertaa viikossa tehokkaasti. Mielellään viisi, koska liikunta on myös rentouttavaa ja pitää niskat kunnossa. Aion silti välillä myös levätä ja ottaa iisimmin jos tuntuu, että homma lähtee lapasesta eikä aikaa jää mihinkään muuhun.

Se onkin tämän vuoden lupaukseni. Löytää se kultainen keskitie. Kaiken suhteen niin syöminen, treenaamisen, töiden kuin muu elämän kanssa.

Kuvissa ensi viikonruoka ostokseni. Luvassa on Gwynethin reseptin mukaista bataatti-keittoa sekä vanhoja luottoruokia: lohipastaa ja uunijuureksia!

Kirjan sain joulupukilta tänä jouluna lahjaksi ja olin iloisesti yllättynyt siitä, että kirjasta löytyy niin laajalla skaalalla reseptejä. Takaa löytyy vielä muutama ruokavalio ehdotus olet sitten vegaani, kova treenaaja tai jos haluat muuten vain syödä terveellisesti. 

Kuvia reseptien ruoista olisi voinut olla vähän enemmän, mutta noh kaikkea ei voi saada.

Tämän kirjan vinkkejä hyödyntäen aion kuitenkin nyt tulevana talvena (jos sitä nyt edes tulee... Lumi=talvi, jos ei ole lunta voi melkein puhua syksystä) ja keväänä.

Ehkä olen yhtä sutjakassa kunnossa kuin Gwyneth tulevana kesänä ;) Tosin siihen ehkä vaadittaisiin myös joku henkilökohtainen orjapiiskuri valmentamaan...

Ring-ding-ding

Alennusmyynnit ovat kiivaimmillaan käynnissä ja vaikka itse koetan pitää kukkaronnyörit mahdollisimmat tiukilla, niin netissä on helppo katsella mitä herkkuja sitä ostaisi jos rahaa löytyisi. Lempi online-putiikkini net-a-porter kehuskelee jopa -70% alennuksilla, joilla ei sinänsä merkistystä jos kyseinen tuote on alunperin maksanut pienen auton verran.

Unelmointi on kuitenkin ilmaista, joten tämä siro sormus Esteban Cortazarilta näyttäisi upealta  omassa sormessani, jossa ei koskaan sormuksia edes näy. Yleensä lämpenen enemmän hopeaisille koruille, mutta tässä sormuksessa kullan, ruskean ja mustan sävyt ovat kauniin harmoniset.

 

Pidän suurista ja näyttävistä statement-koruista, mutta sormuksissa ne eivät omalla kohdallani toimi, sillä ne ovat muuten kokoajan tiellä suuren kokonsa vuoksi. Tosin samaa pätee yleensäkin käsikoruihin, sillä rannekorut otan yleensä aina pois kesken päivän kun ne tuntuvat jäävät jonnekin kiinni tai painavat rannetta jos käsi on pöytää vasten :D Ongelmat kullakin. Olen kyllä jo muutaman käsikorun ostanut ihan vain aikomuksenani opetella sietämään niitä. Ehkä seuraavaksi on sitten sormusten aika?

Suklaata ja piparikaruselli

Näemmä viime postauksesta on kulunut jo pienoinen tovi. Halloweenin jälkeen ehti tapahtua kaiken näköistä, oli suklaajuhlia, itsenäisyyspäivän juhlia ja joulujuhlia. Nyt on joulun pyhät vietetty ja uusi vuosi lähestyy kovaa vauhtia.

Itse saan nauttia vielä yli viikon lomasta, sillä palaan töihin vasta loppiaisen jälkeen. Aika kivaa. Uuden vuoden aion juhlia täällä kotosalla, mutta heti ensimmäisenä päivänä istahdan junaan ja puksuttelen mökille muutamaksi päiväksi lomaa viettämään. Sääli vaan ettei vieläkään ole lunta maassa ja Itä-Suomessa ei kuulemma ole sen parempi tilanne kuin täällä etelässä. Toivotaan, että tammikuussa saisimme kauniin valkeat hanget, sillä olen luvannut tänä talvena opetella uudestaan hiihtämään ja kuten kuvan maisemasta näkee niin suksi ei taida vielä kovin hyvin luistaa. Hiihtoa enemmän odotan kuintekin sitä ettei olisi niin kauhean pimeää koko ajan. Kun herää aamulla niin tuntuu että olisi edelleen yö ja sen takia tuntuukin, että voisi käyttää suurimman osan päivästä nukkumiseen. Puhuttiinkin kaverin kanssa, että hyvään lomapäivään pitäisi sisältyä vähintään kahden päiväunet, että jaksaa syödä suklaata ja katsella leffoja. Ja tuolta omat lomapäiväni ovatkin aikalailla kuulostaneet, tosin olen vielä onnistunut jättämään päiväunet ottamatta kun on tullut nukuttua niin myöhään, ettei siitä paljoa jää aikaa torkkumiseen jos haluaa päivällä jotain muuta tehdäkin.

Tähän menessä on ollut aivan ihanan rentouttava joululoma ja onneksi siitä on vielä puolet jäljellä, jotta ehtii tehdä muutakin kun mättää suklaata ja maata sohvalla. Maanantaina ajattelin käydä katsomassa alennusmyyntejä jos löytäisin uudet talvikengät vanhojen tilalle. Olin elätellyt toivoa, että tämä talvi vielä menisi noilla vanhoilla, mutta alkaa pohjat olla sen verran puhki, että tulee sadevedet läpi... Muuten täytynee pitää shoppailut aika maltillisina, jos sitä saisi rahat kasaan uutta sänkyä varten. :)

Nautinnollisia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Happy Halloween

Lienen päivän myöhässä, mutta jos olisin menossa Halloween juhliin tulevana viikonloppuna ja vaatekaapista löytyisi tälläisiä aarteita niin kyllä kelpaisi. Mekon synkkä printti tuo mieleen kauhuelokuvien maisemat ja laukussa koreilee teemaan sopivasti karmiva pääkallo ;) Ja tuo maski, onko kauniimpaa nähty. Jos tuon omistaisin niin en kyllä säilyttäisi sitä kaapin perukoilla piilossa vaan se saisi toimia myös kauniina koriste-esineenä huoneen paraatipaikalla.

Itse viettelen tänään vapaapäivää ja makoilen edelleen sängyssä. Kävin tosin jo aamupalalla, mutta kun sain pyykkikoneen pyörimää ja ruisleipää nassuun niin palasin vällyjen väliin ja nappasin tietokoneen mukaan. Sain synttärilahjaksi uuden kannettavan kun vanha pöytäkone sanoi itsensä irti. Tässä uudessa koneessa on windows 8 ja vaikka alkujärkytyksestä on toivottu, niin vihaan tätä edelleen. Mutta eipä siitä sen enempää.

Tänään olen menossa kavereiden kanssa syömään Obelixiin, joka muutaman vuoden tauon jälkeen on palannut omaan kotikylääni. Toivotaan, että ruoka on edelleen yhtä herkullista ja sisustus yhtä tunnelmallinen kuin aikoinaan, jolloin tuo oli selvästi paikkakunnan paras ruokapaikka. Harmillista, että ulkona sataa vettä, mutta täytyy kaivaa kumpparit ja sateenvarjo kun lähtee käymään kaupungilla, sillä minun täytyisi käydä ostamassa vähän ompelutarvikkeita yhteen projektiin ja kuulemma täytyisi etsiä eteiseen lamppu...

Oma, maailman kaunein kattolamppunihan nököttöö kasaamattomana edelleen olohuoneen lattialla, koska paketista puuttui sekä kokoomisohjeet että kokoomiseen tarvittavia osia... Noh, onneksi kohta on kesä eikä sitten enää mitään lamppuja tarvitsekaan ;)

vaatteet net-a-porter

Hyrrr

Eilen tuli talvi. Aamulla satoi räntää niin että hyvä kun eteensä näki ja iltapäivällä töistä kotiin päästyäni maa olikin jo peittynyt pieneen lumikerrokseen. Ensilumi! 

Eilen myös kaivoin ensimmäistä kertaa tänä syksynä pitkän villakangastakin esiin, kun mittari oli miinuksen puolella. Harmikseni ihana punainen uusi duffelini on omassa kotona ja olen vielä tämän viikonlopun vanhemillani talonvahtina. Joillain kun on syysloma ja joillain ei... No eipä se mitään, olen ajatellut itsekin napata itselleni jonkun pitkän viikonlopun rentoutumiseen, sillä alkaa jo vähän tuntua koko kesän raataminen ja muutenkin totuttelu siihen, että en ole enää koulussa joten en voi vain halutessani ottaa yhtä päivää vapaaksi kun siltä tuntuu :D 

Joka tapauksessa olin tämän syyslomaviikon vanhempien kotona, joten sain ommeltua mattoni reunat viimein siisteiksi ja silitettyä verhot makkariin. Nyt ateljeessani on levällään yksi ihana silkkikangas, josta ajattelin valmistaa pari koristetyynyä! Ihanaa saada kotiin vähän tekstiilejä ja toivon, että nuo verhot edes vähän lämmittävät tunnelmaa tulevana talvena, jos ne vähän estäisivät ettei kylmä ilma virtaa ikkunoiden välistä sisään. Ja matto tuntuu varpaiden alla paljon mukavammalta kuin viileä lattia. Ja tietysti tuleehan kodista paljon kotoisampi kun siellä on pehmeitä tekstiilejä tunnelmaa luomassa. 

Noh, entäs sitten ne puettavat tekstiilit? Kaipailisin itselleni uutta pipoa sekä lämpöisiä tumppuja. Vielä pärjää ohuilla sormikkailla sekä ystäväni neulomilla FC Barcelona-lapasilla, mutta kohta pitäisi saada jotain vähän järempää lämmikettä millä taistella viimaa vastaan. Ostin tuossa alkusyksystä aivan ihanan jättimäisen ruutuhuivin Vilasta ja se saa palvella minua myös tulevana talvena, mutta siihen mätsäävät pipo ja hanskat olisi nyt hakusessa. En kyllä pistäisi pahakseni vielä tälleen syksysäille tuollaisia kauniita koristeltuja nahkahanskoja ;) 

Nuo herkulliset pipot ja hanskat voi klikkailla net-a-porterista kotiin. 

The Big Bang

Joko olette kyllästyneet massiivisiin statement-koruihin? Oma intoni näitä kohtaan ei nimittäin osoita vielä minkäänlaisia laimenemisen merkkejä. Edelleen kelpuutan korukokoelmaani suuria ja pröystäileviä helyjä!

Tässä yksi aivan ihana herkku Lulu Frostilta:

Olin nuorempana kauhea harakka ja kaikki kiiltävä veti puoleensa samaantapaan kuin suklaa nykyään (tosin suklaa on kyllä kelvannut aina), mutta sitten tuo pahin blingbling kausi on mennyt ohi ja nykyään enemmän naurattaa nuo yläaste ja lukio aikaiset koruni... Silti jokin edelleen noissa kristallien säihkeissä sykähdyttää... Onneksi tosin vähän maltillisemmin kuin muinoin.

Burberry Prorsum Resort 2014

Burberry Prorsum on yksi niistä merkeistä, joiden mallistot kahlaan aina muotiviikkojen aikana läpi. Merkki kuuluu suosikkeihini Proenza Schoulerin, Phillip Limin ja Dries Van Notenin ohella. Jokaisessa merkissä on jotain yksilöllisen ihanaa, vaikka nuo lempparit varsin erityylisiä ovatkin.

Burberryllä on tietenkin trenssinsä ja jokaiseen mallistoonsa he onnistuvat keksimään sen uudelleen uudella tavalla. Haaveilen myös ikiomasta ko. merkin trenssistä, joka kestäisi äidiltä tyttärelle ja tyyli säilyisi ajankohtaisena vielä pidempään.

Resort 2014-malliston takit oli koristeltu kristallein. Ja kyllä minun ainakin kelpaisi tuolla pimeässä tallustaa kimmeltävässä takissa. Aijai.

Ja pakko vielä hehkuttaa tuota valkoista trenssiä. Aivan uskomattoman upea! Itse en tosin ikinä hentoisi tuollaista pukea päälle, koska se ei enää hetken päästä olisi valkoinen...

 

 

 

 

style.com