Herkkuja

Nyt ei tule reseptejä, vaan pelkkiä kuvia muutamista herkuista, joita on tullut kokkailtua ja kuvattua tänä vuonna. Herkkuja on toki tullut tehtyä paaaljon enemmän, mutta yleensä herkut on ehditty pistellä poskeen ennen kuin kamera on kaivettu laukusta esiin. Tässä kuitenkin parin vedet kielelle herauttavaa kuvaa, olkaa hyvät ;)

Kuvat järjestyksessä:

1. Rockyroad-kakku uudelta vuodelta

2. Foccasia leivät samoista pirskeitä

3. Soijamakaronilaatikkoa

4. Porkkanakakkumuffini

5. Herkkupizza odottamassa uuniin pääsyä!

Bits and pieces

Sisustus on pikkuhiljaa muotoutunut haluamaani suuntaan, mutta vielä on tekemistä (tai lähinnä ostamista) paljon...

Vaikka paljon vielä puuttuukin, niin tykkään kovasti siitä millaiseksi olen saanut kotini laitettua tähän mennessä. Se on minun näköiseni ja olen löytänyt kivoja juttuja, joilla saa vähän extraa sisustukseen.

Olin nuorempana kova harakka korujen suhteen. Mitä enemmän blingiä, sitä parempi. Nyt kun maku koruissa on vähän maltillisempi, niin huomaan hankkineeni kotiin vähän kimallusta...

Makuuhuoneesta ei ole nyt vielä muita kuvia kuin pieni silmäys ihaniin verhoihini. Yksi seinä on tapetoitu violetilla tapetilla, johon mustat kirjaillut verhot sopivat varsin kauniisti. Ne ovat itseasiassa varsin juhlalliset yhdessä. Mutta tälläiset pienet asiat tekevät arjesta juhlaa ;) Mustiin verhoihin on kirjailtu kultaisella ja mustalla langalla kukkia, joissa on myös pieniä "kristalleja" siellä täällä. Ompeluhuoneen pöydällä minua odottaa kultainen päiväpeitto-kangas, kunhan ehdin siihen kaikilta muilta projekteiltani. Sitten täytyy vielä ommella kasa muhkeita koristetyynyjä, hommata katto- sekä pöytälamppu ja yöpöytä.

Keittiöstä löytyy myös vähän säihkettä. Tykkään kullan ja violetin yhdistelmästä ja siirsin nämä kauniit pikku ruukut eteisestä vaihteeksi keittiöön, jossa niiden kimallus pääsee valossa parhaimmilleen. Orkidean kanssa on vähän ongelmia :D Viime kesänä sain sen kukkimaan, mutta talven ainana uskoin jo tappaneeni sen, mutta kyllä se puskee uutta lehteä, joten ehkä toivo ei ole ihan menetetty. Täytyisi ehkä siirtää se uuteen ruukkuun ja vaihtaa multa. 

Keittiössä asuntoni violetti-teema näkee lampussa ja muutamissa keittiötekstiileissä! Keittiö on muuten valmis, mutta sinne kaipailisin vielä uutta mattoa, keittiön tuoleja sekä muutamia kodinkoneita. (Uusi astiasto on joskus myös toivelistalla, mutta keskityn ensin sellaisiin hankintoihin, joilla on enemmän käyttöä.)

Olohuoneessa on katossa lamppu, johon ihastuin asuntomessuilla ja päätin, että se on pakko saada! Se ilahduttaa minua suuresti edelleen aina ollessaan päällä ja kimallellessaan kauniisti. Se sädehtii pimeinä talvi-iltoina niin kauniisti, että kaamosmasennukseen on mahdoton vaipua.

Lattialla onkin monissa blogeissa nähty Pandora-matto, tällä kertaa kelta-valkoisella kuvioinnilla. Halusin harmaiden seinieni piristeeksi keltaista ja pinkkiä, joten keltainen matto oli selvä valinta. Keltainen nojatuoli on vanhemmilta lainassa, kunnes löydän tilalle jonkun pysyvän ratkaisun, eipä sillä, tuo tuoli nimittäin sopii tänne varsin mainiosti. Lampaan taljan löydin kirpputorilta kympillä ja se saa nyt koristaa sohvan selkänojaa, vaikka vähän talvinen onkin. Sohvapöytänä on isäni tekemä peilinen pöytä, jollaista pyysin nähtyäni kuvan netissä samankaltaisesta pöydästä. 

Olohuone on kaikkein keskeneräisin. Sieltä puuttuu verhot, työpöytä ja -tuoli, nojatuoli ja joku pieni matala lipasto, jonka päälle tuon ihanan Bourgie-lamppuni voisi laittaa. Sen lisäksi kaipailen toki kivoja koristetyynyjä ja joskus myöhemmin myös uutta, isompaa sohvaa. 

Kirjahyllynä toimii varmasti kaikille tuttu Ikean expedit-hyllykkö, josta kyllä kovasti tykkään, mutta siinäkin on jo komeat kolhut parin muutto kerran jäljiltä. Nyt se kuitenkin taas näyttää hyvältä kun kirjat ja lehdet on saatu järjestykseen. 

Eteiseni on varsin pimeä, koska toista seinää koristaa musta kohokuvio tapetti, jollaisesta olin haaveillut piiiiiitkään. :) Voitte kuvitella kuinka synkkä eteiseni oli pimeinä syysiltoina, kun minulla ei vielä ollut tuota säteilevää lamppua! Aikalailla tuli pimeässä eleltyä. Tuo lamppu on kyllä erittäin paljon mieleeni ja se on kivan erilainen kuin perinteiset eteis-plafondit.

 Eteisen pimeyden takia en oikein saanut kauniita kuvia sieltä. Mutta tästä kuvasta näkee vähän tapettia, joka tosiaan on ihan musta, ei tuollainen harmaa kuin kuvassa. Violetti senkki on Ikeasta ja siinä on jo komeat naarmut pinnassa. Strategisesti aseteltu koristelautanen kuitenkin peittää pahimmat naarmut... :D

Veski on varmasti kaikkein valmiimmassa kunnossa kotonani. Sieltä puuttuu oikeastaan enää kynttilät kynttelikköön sekä roskis.

En kauheasti välitä romanttisesta tyylistä sisustuksessa, mutta tuo kynttelikkö joskus puhutteli minua kirpparilla ja siihen sopiva naulakko tuli joskus ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Violetti väri toistuu varsin luonnollisesti myös wc:ssä kauniin Vallilan suihkuverhon ja saippuan sekä pyyhkeiden muodossa. Tällä kertaa naulakossa kuitenkin roikkui kauniin keltainen pyyhe, joka myös sopii violettiin ihanasti.

Asuntooni on vielä tulevaisuudessa tulossa putkiremontti, joten emme remontoineet kylppäriä muuten kuin hankkimalla uuden pesualtaan ja maalaamalla aiemmin ruman vihertävät laatat kirkkaan valkoisiksi. Maali on pysynyt oikein hyvin ja nykyisellä ja entisellä kylppärillä on eroa kuin yöllä ja päivällä!

Laitan joskus ennen ja jälkeen-kuvat asunnosta, jotta näette mistä lähdettiin...

Something new

Kesä on jo pitkällä, vaikkei säiden puolesta siltä ole vielä pahemmin tuntunut. Tämän viikonlopun sää-ennuste onneksi tuo vähän toivoa paremmista keleistä ja ehkä jo pääsemme nauttimaan kylmää juomaa terassille! Oma kesäni on sujunut lomailun merkeissä, olen käynyt mökillä, urheillut, saanut kotini varsin siistiin kuntoon ja katsonut tietysti jalkapalloa!

Tämä kuu tuo toivottavasti samanlaisia mukavia juttuja tullessaan ja jos vielä saataisiin hellettä niin kyllä kelpaisi makoilla laiturilla taas parin viikon päästä. Serkun häät on myös tulossa tuossa parin viikon päästä, ja niiden johdosta alkukesäni menikin kaasonmekkoja ommellessa. Nyt pitäisi vielä ommella siskolle mekko ko. tilaisuuteen ja keksiä mitä ihmettä minä pukusin päälleni...

Tilasin tuossa hetki sitten yoox:ilta muutaman vaatteen ja vaikka näistä hurjasti tykkäänkin, niin nämä eivät tuohon juhlamekko pulmaan oikein tuo ratkaisua ;)

Le Mont St Michelin takki sininen takki on tosi hauskannäköinen. Se on lyhyempää mallia, mutta kun alle sujauttaa neulepuseron, niin sillä varmasti tarkenee niin syksyllä kuin keväälläkin! Takissa on paljon kivoja ja kauniisti tehtyjä yksityiskohtia, suuret taskut, iso huppu ja nyörikuja takin helmassa. 

Olenkin vähän kaipaillut uutta tulokasta takkivalikoimaani, joka tuntuu lähinnä koostuvan talvitakeista ja yhdestä melko revitynnäköisesti trenssistä... Tämä tulee siis käyttää syksyllä kun astelen taas koulunpenkille. Kouluun täytyisi tietenkin hommata uusi reppu, penaali ja vihkot, että on sitten valmiina uuden opin tiellä ;)

Takki on ohutta puuvillaa ja se on vuoritettu sinapinkeltaisella puuvillalla. Tykkään takin rennosta lookista, se ei ole virallisen näköinen, vaan tämä päällä voisi nähdä itsensä myös samoilemassa metsässä etsimässä mustikan raakileita. Takki on ranskalaisen kokotaulukon mukaan kokoa 38, italialaisen kokotaulukon mukaan (minkä mukaan myös takin tilasin) kokoa 42. Käytän yläosissa yleensä kokoa M, joskus L. Mutta aika kivasti sattui tämän tilauksen koot ihan nappiin!

Toinen tilaukseni oli tämä ihana pinkki neulepusero. Neule tilanteeni on jo pitkään ollut kovin retuperällä ja nyt kun tämän ihanaisen näin alennuksessa, niin piti klikata se ostoskoriin ja sielä kotia. Tässä otin koon L, koska jäljellä oli enää kokoja S ja L, mutta tässä L on oikein sopiva, ei liian piukka vaan mukava päällä.

Neuleessa on kivana yksityiskohtana musta metallivetoketju selässä. Se tuo muuten kovin tavalliseen neuleeseen vähän särmää. Tosin tuo herkullinen väri sai minut jo vakuuttuneeksi ennen kuin edes huomasin vetoketjua. :)

Näillä vaatteilla täytyykin sitten pärjäillä aikalailla loppuvuosi, sillä opiskelujen alkaessa matti muuttaa kukkarooni vuodeksi kun pitää yrittää pärjäillä opintotuella, jos en löydä töitä koulun ohelle.

Mutta onneksi ompeluhuoneessa on laatikkokaupalla kankaita, joista saa tehtyä kauniita vaatteita! (joskaan siellä ei ole kovin syksyisiä tai talvisia kankaita, mutta ensi kesänä on varmasti mukava arsenaali hellevaatteita). Pari kivaa puseroa olenkin jo ehtinyt ommella, ennen kuin tulevat viikon täyttyvät siskon ja kaverin mekoista ja isän villakangastakin ompeluista...

All you can eat

Halusin kirjoittaa vähän ruoasta tai ruokavaliosta.

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän pullea, en sairaanloisen ylipainoinen, mutta ylimääräistä on melkein aina ollut. Olen onnistunut joskus pudottamaan ison määrän kiloja, jotka sitten ovat pikkuhiljaa hiipineet aina takaisin kun salaatin popsiminen on alkanut tylsistyttää ja olen palanut takaisin vanhoihin huonoihin ruokailutapoihin. Mihinkään ihmedieetteihin en ole sortunut, vaikka välillä onkin painon kanssa kamppailu turhauttanut. Sen verran nautin hyvästä ruoasta, etten halua edes kokeilla mitään ihme pussikeitto-kuureja, joilla pudottaa kymmenen kiloa kahdessa viikossa. En ole edes tajunnut noiden kuurien konseptia, sillä vaikka saat ylimääräiset kilot pudotettua, niin tuollaisella ruokavaliolla ei ole mitään tekemistä normaalin monipuolisen ja terveellisen ruokavalion kanssa. Ja tuon ruokavalion pääpiirteiden oppiminen on tietääkseni melko tärkeää jos haluaa myös pitää ne kilot poissa. (Plus tuollaisen kuurin jälkeen on pakko olla niin nälkä, että syö kolme litraa perunamuusia ja parikyt lihapullaa kerralla...)

Kun muutin ensi kertaa omilleni sain 10 kiloa painoa pudotettua ja ne olen sentään saanut pidettyä poissa. Silti edelleen painoa on liikaa tähän lyhyeen varteeni nähden.

Olen kuitenkin oivaltanut jotain melko tärkeää tässä viimeisen kahden vuoden aikana. En tiedä miksi tämä ahaa-elämys on tullut mieleeni vasta nyt, ehkä se on osa tätä "aikuistumista"... Mutta mikä se ahaa-elämys sitten on? Se, että syö terveellisesti ja tuntee olonsa terveeksi on paljon tärkeämpää kuin se, että mahtuu pikkupikku farkkuihin. Myönnän toki että edelleen haaveilen saavani pudotettua tätä ylimääräistä läskiä, sillä vaikka elän kohtuullisen terveellisesti, niin ylipaino on silti rasite nivelille. Mutta nykyään satsaan mieluummin ruoan ravintoarvoihin kuin kituutan ikkupikkuisella leivän palalla ja kärsin kauheasta nälästä.

Syön terveellisesti ja toivon, että sillä on aikanaan myös positiivisia vaikutuksia tuohon painon pienentymiseen. Tai oikeastaan vyötärön kutistumiseen, sillä olen todennut painon olevan aika huono hyvinvoinnin mittari. Katson mieluummin peilistä ja käytän mittanauhaa edistymiseni seuraamiseen. Vaa'alla nimittäin näkyy myös lihasten paino ja koska olen tykästynyt kuntosalitreenaukseen, niin en halua säikähtää sitä että lihakset painavat enemmän kun läski.

Liikun nykyisin siksi, että pidän siitä. Ennen liikuin, koska halusin laihtua. Ja se hyvä fiilis mikä kunnon treenin jälkeen tulee on paljon parempi motivaattori kuin se laihduttaminen.

Uusi vuosihan on perinteisesti aina sitä aikaa kun lehdet ja netti pursuavat kaiken näköisiä laihdutusvinkkejä ja treeni-ohjeita. Ja eipä siinä mitään, kun ihmiset vain jaksaisivat ottaa sen homman tosissaan kauemmin kuin ne tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Terveellisten elämäntapojen opettelu vie aikaa (minä tiedän! Ja opettelen niitä edelleen ja aina yhä uudelleen) ja jos ottaa liian kovan startin niin homma saattaa alkaa puuduttaa varsin nopeasti.

Elin joulukuun niin järkyttävän huonosti, että nyt tuntuu todella hyvältä taas syödä terveellisesti ja päästä takaisin liikuntojen pariin. Joulukuussa (enkä tarkoita vain joulunpyhiä) söin aivan liikaa suklaata, roskaruokaa, nukuin liian vähän, en liikkunut paljon yhtään ja muutenkin elin niin pahan stressin varjossa, että olisin voinut ensimmäiset lomapäivät vain nukkua.

Loma kuitenkin teki tehtävänsä ja nyt olen paljon rentoutuneempi ja motivoituneempi opettelemaan taas terveelliset ruokailutottumukset. Tiedän jo periaatteet hyvin, niin monta kertaa olen tätä hommaa tehnyt, mutta miksi silti olen edelleen tässä pisteessä?

Siksi, että teen hommat aina joko ihan täysillä tai en ollenkaan. Mutta tuota turbo-moodia ei kukaan jaksa koko aikaa ja siksi aina repsahdan takaisin vanhoihin tapoihin. Nyt on siis aika opetella kultainen keskitie ja elää 80/20-periaatteella, eli 80% ajasta kun elää terveellisesti voi 20% ajasta ottaa rennommin. Aion siis jatkossakin nauttia suklaasta ja satunnaisista hampurilaisista, mutta minun täytyy oppia, ettei sitä suklaalevyä kannata syödä yhdeltä istumalta...

Liikunnnan kanssa on sama juttu. Joko treenaan hulluna monta monta kertaa viikossa ja sitten tulee aikoja kun olen vain niin väsynyt, etten jaksa evääni liikauttaa sohvalta. Nyt pyrin liikkumaan 3-5 kertaa viikossa tehokkaasti. Mielellään viisi, koska liikunta on myös rentouttavaa ja pitää niskat kunnossa. Aion silti välillä myös levätä ja ottaa iisimmin jos tuntuu, että homma lähtee lapasesta eikä aikaa jää mihinkään muuhun.

Se onkin tämän vuoden lupaukseni. Löytää se kultainen keskitie. Kaiken suhteen niin syöminen, treenaamisen, töiden kuin muu elämän kanssa.

Kuvissa ensi viikonruoka ostokseni. Luvassa on Gwynethin reseptin mukaista bataatti-keittoa sekä vanhoja luottoruokia: lohipastaa ja uunijuureksia!

Kirjan sain joulupukilta tänä jouluna lahjaksi ja olin iloisesti yllättynyt siitä, että kirjasta löytyy niin laajalla skaalalla reseptejä. Takaa löytyy vielä muutama ruokavalio ehdotus olet sitten vegaani, kova treenaaja tai jos haluat muuten vain syödä terveellisesti. 

Kuvia reseptien ruoista olisi voinut olla vähän enemmän, mutta noh kaikkea ei voi saada.

Tämän kirjan vinkkejä hyödyntäen aion kuitenkin nyt tulevana talvena (jos sitä nyt edes tulee... Lumi=talvi, jos ei ole lunta voi melkein puhua syksystä) ja keväänä.

Ehkä olen yhtä sutjakassa kunnossa kuin Gwyneth tulevana kesänä ;) Tosin siihen ehkä vaadittaisiin myös joku henkilökohtainen orjapiiskuri valmentamaan...

Ring-ding-ding

Alennusmyynnit ovat kiivaimmillaan käynnissä ja vaikka itse koetan pitää kukkaronnyörit mahdollisimmat tiukilla, niin netissä on helppo katsella mitä herkkuja sitä ostaisi jos rahaa löytyisi. Lempi online-putiikkini net-a-porter kehuskelee jopa -70% alennuksilla, joilla ei sinänsä merkistystä jos kyseinen tuote on alunperin maksanut pienen auton verran.

Unelmointi on kuitenkin ilmaista, joten tämä siro sormus Esteban Cortazarilta näyttäisi upealta  omassa sormessani, jossa ei koskaan sormuksia edes näy. Yleensä lämpenen enemmän hopeaisille koruille, mutta tässä sormuksessa kullan, ruskean ja mustan sävyt ovat kauniin harmoniset.

 

Pidän suurista ja näyttävistä statement-koruista, mutta sormuksissa ne eivät omalla kohdallani toimi, sillä ne ovat muuten kokoajan tiellä suuren kokonsa vuoksi. Tosin samaa pätee yleensäkin käsikoruihin, sillä rannekorut otan yleensä aina pois kesken päivän kun ne tuntuvat jäävät jonnekin kiinni tai painavat rannetta jos käsi on pöytää vasten :D Ongelmat kullakin. Olen kyllä jo muutaman käsikorun ostanut ihan vain aikomuksenani opetella sietämään niitä. Ehkä seuraavaksi on sitten sormusten aika?

Suklaata ja piparikaruselli

Näemmä viime postauksesta on kulunut jo pienoinen tovi. Halloweenin jälkeen ehti tapahtua kaiken näköistä, oli suklaajuhlia, itsenäisyyspäivän juhlia ja joulujuhlia. Nyt on joulun pyhät vietetty ja uusi vuosi lähestyy kovaa vauhtia.

Itse saan nauttia vielä yli viikon lomasta, sillä palaan töihin vasta loppiaisen jälkeen. Aika kivaa. Uuden vuoden aion juhlia täällä kotosalla, mutta heti ensimmäisenä päivänä istahdan junaan ja puksuttelen mökille muutamaksi päiväksi lomaa viettämään. Sääli vaan ettei vieläkään ole lunta maassa ja Itä-Suomessa ei kuulemma ole sen parempi tilanne kuin täällä etelässä. Toivotaan, että tammikuussa saisimme kauniin valkeat hanget, sillä olen luvannut tänä talvena opetella uudestaan hiihtämään ja kuten kuvan maisemasta näkee niin suksi ei taida vielä kovin hyvin luistaa. Hiihtoa enemmän odotan kuintekin sitä ettei olisi niin kauhean pimeää koko ajan. Kun herää aamulla niin tuntuu että olisi edelleen yö ja sen takia tuntuukin, että voisi käyttää suurimman osan päivästä nukkumiseen. Puhuttiinkin kaverin kanssa, että hyvään lomapäivään pitäisi sisältyä vähintään kahden päiväunet, että jaksaa syödä suklaata ja katsella leffoja. Ja tuolta omat lomapäiväni ovatkin aikalailla kuulostaneet, tosin olen vielä onnistunut jättämään päiväunet ottamatta kun on tullut nukuttua niin myöhään, ettei siitä paljoa jää aikaa torkkumiseen jos haluaa päivällä jotain muuta tehdäkin.

Tähän menessä on ollut aivan ihanan rentouttava joululoma ja onneksi siitä on vielä puolet jäljellä, jotta ehtii tehdä muutakin kun mättää suklaata ja maata sohvalla. Maanantaina ajattelin käydä katsomassa alennusmyyntejä jos löytäisin uudet talvikengät vanhojen tilalle. Olin elätellyt toivoa, että tämä talvi vielä menisi noilla vanhoilla, mutta alkaa pohjat olla sen verran puhki, että tulee sadevedet läpi... Muuten täytynee pitää shoppailut aika maltillisina, jos sitä saisi rahat kasaan uutta sänkyä varten. :)

Nautinnollisia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Happy Halloween

Lienen päivän myöhässä, mutta jos olisin menossa Halloween juhliin tulevana viikonloppuna ja vaatekaapista löytyisi tälläisiä aarteita niin kyllä kelpaisi. Mekon synkkä printti tuo mieleen kauhuelokuvien maisemat ja laukussa koreilee teemaan sopivasti karmiva pääkallo ;) Ja tuo maski, onko kauniimpaa nähty. Jos tuon omistaisin niin en kyllä säilyttäisi sitä kaapin perukoilla piilossa vaan se saisi toimia myös kauniina koriste-esineenä huoneen paraatipaikalla.

Itse viettelen tänään vapaapäivää ja makoilen edelleen sängyssä. Kävin tosin jo aamupalalla, mutta kun sain pyykkikoneen pyörimää ja ruisleipää nassuun niin palasin vällyjen väliin ja nappasin tietokoneen mukaan. Sain synttärilahjaksi uuden kannettavan kun vanha pöytäkone sanoi itsensä irti. Tässä uudessa koneessa on windows 8 ja vaikka alkujärkytyksestä on toivottu, niin vihaan tätä edelleen. Mutta eipä siitä sen enempää.

Tänään olen menossa kavereiden kanssa syömään Obelixiin, joka muutaman vuoden tauon jälkeen on palannut omaan kotikylääni. Toivotaan, että ruoka on edelleen yhtä herkullista ja sisustus yhtä tunnelmallinen kuin aikoinaan, jolloin tuo oli selvästi paikkakunnan paras ruokapaikka. Harmillista, että ulkona sataa vettä, mutta täytyy kaivaa kumpparit ja sateenvarjo kun lähtee käymään kaupungilla, sillä minun täytyisi käydä ostamassa vähän ompelutarvikkeita yhteen projektiin ja kuulemma täytyisi etsiä eteiseen lamppu...

Oma, maailman kaunein kattolamppunihan nököttöö kasaamattomana edelleen olohuoneen lattialla, koska paketista puuttui sekä kokoomisohjeet että kokoomiseen tarvittavia osia... Noh, onneksi kohta on kesä eikä sitten enää mitään lamppuja tarvitsekaan ;)

vaatteet net-a-porter