Today's wishes

Vaaleanharmaa, beige ja valkoinen. Ne ovat värit, joita himoitsen vaatekaappiini juuri nyt. Ne sopivat yhteen, mutta käyvät upeasti yhteen myös tummien ja kirkkaiden värien kanssa. Ne ovat myös klassisia värejä, jotka toimivat vuodesta toiseen.

Keräsin Net a Porterista pienen kollaasin vaatteista, jotka kelpuuttaisin vaatekaappiini enemmän kuin mielelläni. Vaaleanharmaa villakangastakki, kaunis kirjava mekko, kahdet upeat kengät ja pari muuta ihanaa asustetta varastivat huomioni nettikaupan ylivuotavasta tarjonnasta. Punainen laukku olisi ihana piristysruiske talvisen valkoiseen maisemaan ja toisi asuun persoonallisuutta.

Omassa vaatekaapissani on meneillään pieni muotoinen muodonmuutos, mutta jos rahaa olisi niin nämä voisivat olla hyviä rakennuspalikoita tulevaan vaatevarastooni.

Here are some lovely clothes I would love to have on my closet!

New training shoes

Kävin ystävien ja siskon kanssa Helsingissä tammikuun puolessa välissä alennuksia katselemassa. Tarkoituksena ostaa farkut ja uudet treenikengät. 

Farkkuja lähti kotiin kaksin kappalein, mutta uusia kenkiä en onnistunut löytämään. Kaikki kivat värit olivat jo ehtineet mennä tai niitä ei alunperinkään ollut tarjolla. Olin kuitenkin osannut varautua ja katsellut jo netistä etukäteen kivoja malleja, joita halusin ainakin sovittaa kaupoilla käydessäni. Ja niin teinkin. Totesin että se perinteinen 38 on näissä kengissä minulle se sopiva koko, joten uskalsin laittaa kengät tilaukseen. Reilu viikko sitten naputtelin tilauksen menemään ja viime perjantaina tuli ilmoitus, että kengät saa käydä noutamassa. 

Kengät on jo testattu lauantaisessa sali-treenissä ja hyviltä tuntuivat. Minulla on tähän asti ollut käytössä melko rumat vaaleat jumppakengät, joita olen käyttänyt ainakin yläasteelta asti... Oli siis jo aikakin hommata uudet.

Niken kenkiä olen monessa blogissa ihaillut ja salilla myös salaa toisten jaloista himoinnut. Vähän kyllä naureskelin lauantaina uudet kengät jalassani, että kyllä noita Niken tossuja siellä naisten jaloissa enimmäkseen näkyi. Enkä kyllä toisaalta yhtään ihmettele, sen verran monessa kaunissa värissä tai kuosissa näitä kenkiä on tarjolla, että jokaiselle varmasti löytyy se mieluinen pari.

Tämä pirtsakka oranssi väri antaa mukavasti potkua ja uutta intoa treeniin :) Luvassa lieneekin oikein hyvä treenikuu, kun flunssastakin on jo toivuttu ja harjoittelupaikka on aivan kuntosalini vieressä!

I ordered new training shoes from Nike. I just love the bright orange color with purple laces. I think these will bring some new motivation to my training! So bring it on!

Kirjahyllyssä

Ajattelin aloittaa uuden postaus-sarjan blogiini. Olen aina ollut huono lukemaan kirjoja ja viime vuonna lukusaldo jäi säälittävään puolikkaaseen kirjaan. Yksi uudenvuoden lupauksistani koskikin siis lukemista. Lue enemmän. Kirjat ovat mainiota ajanvietettä olivat ne sitten informatiivisia tai eivät, mutta ne ovat silti hyvää vastapainoa kaikelle sille ajalle, jonka vietämme online. Niinpä asetin itselleni tavoitteen, lue tänä vuonna ainakin kuusi kirjaa, eli kahlaa yksi kirja läpi kahdessa kuukaudessa... Tavoite kuulostaa lukutoukkien korviin varmasti todella säälittävältä, mutta itselleni se olisi jo suuri parannus viime vuoteen.

Nyt kun vuoden ensimmäinen kuukausi on kulunut, niin olen lukemassa kirjaa numero neljä. Eli tavoitetta kohti ollaan menossa ja lujaa. Olen aina ollut kausilukija. Joskus (yleensä) en lue sivuakaan ellei kyseessä ole koulukirja, mutta sitten saatan hyvinkin lyhyessä ajassa lukea esimerkiksi kaikki Potterit läpi. Katsotaan kuinka kauan tämä kausi kestää, hyvin se on ainakin alkanut.

Tällä hetkellä luen Elina Nopparin ja Mikko Hautakankaan Kovaa työtä olla minä, jossa puidaan asioita muotibloggareista mediamarkkinoilla. Tässä en ole päässyt vielä paria kymmentä sivua pidemmälle, mutta aihe on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen. Silloin kuin aloitin itse ensimmäisen blogini, myös Muotioikku nimeltään, niin muotiblogit olivat vielä aivan lapsen kengissä ja kehitystä on ollut huima seurata näiden vuosien aikana. Mutta tästä aiheesta kirjoittelen sitten seuraavassa Kirjahyllyssä-postauksessa.

Nyt halusin kuitenkin keskittyä viimeksi läpi lukemaani kirjaan, jonka takana on Kemikaalicokctail-blogin Noora Shingler.

Kirja Marjoja ja Maskaraa on näppärän kokoinen ja tiivis tietopaketti mm. kemikaaleista, joita löytyy niin ruoistamme kuin kosmetiikasta.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen. Se herätti ainakin itseni miettimään mitä kroppaani laitan, oli se sitten naamarasvalla läträtessä tai ihanan kirpsakkaa ulkomaalaista omenaa popsiessa. Olin toki tietoinen siitä, että esimerkiksi juuri se omena, joka tuntuu säilyvän hyvänä melko pitkään on varmasti saanut osakseen, jos joskinlaisia torjunta ja muita mömmöjä, jotta se säilyy hyvänä ja yleensäkin kasvaa kauniisti... Mutten ollut asiasta kauhean peloissani. Kaikki muutkin näitä syövät, eikä kaduilla kävele epämuodostuneita tai oudosta paiseilevia ihmisiä. Mutta entäs kun syön sen omenan, pesen tukan  shamppoolla, joka koostuu niin vaikeista sanoista, etten niitä osaa edes lausua sekä vielä pukeudun farkkuihin, joiden valmistajat kuolevat hengittäessään kemikaaleja... Voisiko näiden yhdistelmä joskus koitua minulle kohtaloksi? Sitä on vaikea sanoa nyt, mutta ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua toivon, että olisin syönyt vähän fiksummin tai käyttänyt vähän luonnollisempia aineita itseni kuorruttamiseen.

Kirja sai minut juurikin miettimään sitä minkälaisia seurauksia noilla kemikaaleilla voikaan olla, ei pelkästään minulle mutta myös tälle maapallolle. Olen toki kuullut siitä kuinka kalat kärsivät mm. ihmisten käyttämistä lääkkeistä, kun ne luonnollista tietään kulkeutuvat vesistöihin ja että kuorinta-aineissa käytetään muovia... Kirja kuitenkin antoi aika hyvän pintaraapaisun siihen millaisia tutkimustuloksia on saatu kun on tutkittu mm. juuri sitä kuinka nämä vesistöihin päätyvät hormonit ja muut aineet saattavat vaikuttaa kaloihin tai kuinka kampaajat saattavat kärsiä työstään kovatkin seuraukset. Uskon, että nämä asiat kaipaavat vielä paljon lisätutkimuksia, mutta olen silti kovasti sitä mieltä ettei siitä ainakaan mitään haittaa ole jos yrittää vähän vähentää kroppansa kuormitusta ylimääräisiltä kemikaaleilta.

Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut terveydestä, puhtaasta ruoasta ja ympäristön hyvinvoinnista. Toki en ole täydellinen, enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan, mutta koetan pyrkiä parempaan. Haluan olla osaltani vaikuttamassa siihen, että tämä pallo on asuttavassa kunnossa vielä sadan vuoden kuluttua. Ja koska terveys on itselleni niin kovin tärkeä asia, haluan myös pitää siitä huolta.

Marjoja ja Maskaraa oli hauskasti kirjoitettu, melko kepeä otanta tärkeästä aiheesta. Aiheet oli toki käsitelty niille sopivalla vakavuudella, mutta kirjoittajalla ei ollut nuttura liian kireällä, vaan hän totesi itsekin ettei maailma siihen kaadu jos joskus ostaa tavis huulipunan ekomerkin sijaan. En halua tehdä elämästäni liian vaikeaa, mutta silti olen kiinnostunut näistä asioista ja tutustua aiheeseen lisää.

Suosittelen kirjan lukaisemista kaikille asiasta vähääkään kiinnostuneille ja ehkä myös niille, joilla ei ole asiasta mitään sanottavaa. Kirja tarjoaa pohdittavaa monelta kantilta eikä ole liian saarnaava. Itse taidan ensi kerralla kasvojen pesuainetta ostaessani etsiä ekomman vaihtoehdon ja saatanpa siellä kaupassakin kurkata sen luomuosaston läpi vähän tarkemmin :)

Puhetta maidosta

En muista tarkkaa päivämäärää viime keväältä kun lueskelin netissä blogeja, joissa puhuttiin maidottomasta ruokavaliosta, maidosta, sen kovin hehkutetusta imagosta ja toisaalta sen ehkei niin hehkeästä vaikutuksesta ihoon ja suolistoon. Itselläni oli tuolloin saman tyyppinen iho kuin minulla oli aina ollut. Finnejä oli varsinkin leuassa ja otsatukan alla muhimassa. Halusin kokeilla kuinka maidottomuus vaikuttaisi ihoni kuntoon.

En hylännyt kaikkia maitotuotteita heti, enkä kaikkia ole hyljännyt vieläkään. En halua olla ruokavalioni kanssa liian tiukkapipoinen, koska se tekee elämästä turhan vaikeaa ja tiukkapipoista. Söin siis edelleen kermaan valmistettua ruokaa esimerkiksi kun kävin vanhemmillani syömässä, mutta kotiin en maitotuotteita enää oivariinia lukuunottamatta kantanut. 

Täytyy myöntää etten huomannut eroa heti. En vielä kuukauden tai kahdenkaan päästä. Vasta nyt noin puolivuotta myöhemmin olen voinut selvästi huomata ihoni laadun parantuneen. Finnejä on selvästi vähemmän ja samalla huomasin syksyn aikana oloni muutenkin todella hyväksi ja energiseksi. Oliko se sitten maidottomuuden aikaan saannosta vai ylipäätään seurausta ruokavalion viilauksesta terveellisempään suuntaan, en osaa sanoa. Olo oli kuitenkin todella hyvä. 

Syksyn mittaa kun paino putosi niin tuntui myös että energiaa tuli jokaisen tiputetun kilon verran vähintään lisää. Nukuin hyvin ja jaksoin touhuta. Ennen kaikki iltani meinasivat mennä tietokoneella, mutta nyt jaksoin urheilla ja tehdä kotona erinäisiä askareita. Olin oikein tyytyväinen olooni ja keventyneeseen mieleen. 

Nyt olen pari viikkoa tietoisesti kylläkin, syönyt taas enemmän maitotuotteita kuin syksyn aikana. En tiedä johtuuko väsymys tästä ruokavalio muutoksesta vai päällä olleesta flunssasta. Todennäköisesti molemmista. Mahakin on nimittäin ihan pinkeänä ja kipeä. Naamaan meinaa puskea patti jos toinenkin. Väsymyksen voin laittaa flunssan piikkiin, mutten usko sen vaikuttavan ilmapallo masuun tai naaman kukintaan. Olo on muutenkin kovin vetämätön ja nuupahtanut. Kroppa tuntuu kovin pöhöttyneeltä ja flunssakin on kauhean sitkeä...

Taitaa olla siis taas aika jättää ne maitotuotteet sinne kauppaan ja syödä niitä lähinnä vierailulla ollessaan. Kalkkitabletteja aloin syömään heti kun radikaalisti vähensin maitotuotteiden käyttöä, jotta varmasti saisin tarvittavan määrän kalsiumia. Tarpeellisen määrän kalsiumia kyllä saa myös maidottomalla ruokavaliolla kun valitsee syömisensä oikein ja monipuolisesti. Itse otin ne lähinnä tietämättömyyttäni ja varmuuden vuoksi. 

Ensi viikolla jätän raejuustot ja jogurtit kauppaan ja ostan sillä rahalla enemmän kasviksia ja hedelmiä. Josko massu olis sitten paremmassa kunnossa ja olo muutenkin kivempi. 

Dress me up

Pudotin viime vuoden lopulla kymmenisen kiloa painoa. Tämä toi minulle lisää itseluottamusta, mutta jätti jälkeensä myös ison kasan aivan liian suuria vaatteita.

Vaikka ompelija olenkin, niin näin suurta kavennus urakkaa en jaksanut aloittaa, vaan kylmästi laitoin liian suuret vaatteet kiertoon ja lempparit säästin, olivat ne suuria tai ei. Niille voi sitten ajan kanssa tehdä jotain -jos jaksaa. Tai korvata ne myöhemmin kivoimmilla, harkituilla vaatteilla.

Joka tapauksessa tämä on mielestäni täydellinen puhdas pöytä tyylini kehittämiseen ja toimivamman vaatekaapin luomiseen. Se, että olen opiskelija, jonka budjetti vaateostoksiin on aikalailla olematon, tuo tähän lisähaasteensa ja valitettavasti estää minua hankkimasta täydellistä vaatekaapin sisältöä tältä istumalta. Toisaalta odotus on myös hyväksi, koska pystyn pohtimaan hankintojani perusteellisemmin ja miettimään mitä oikeasti tarvitsen.

Tällä hetkellä minulla on taas vaatekaapin siivous käynnissä ja aion nyt tosissani käydä läpi myös ne vaatteet, mitkä viimeksi jätin ajatuksella, että katsotaan tuleeko näitä käytettyä.

Nyt aion karsin vaatteet, joilla ei vain ole syystä tai toisesta ollut käyttöä pitkään aikaan. Omaan kasaansa pääsevät myös ne lempivaatteet, joille on pakko tehdä jotain, että ne pääsisivät uudestaan aktiivikäyttöön. Minulla on pitkään ollut kausi, ettei pukeutuminen oikein ole kiinnostanut, mutta nyt ehkä lisääntyvän valon vuoksi, olen alkanut taas pohtia, että olisi kiva pukeutua muuhunkin kuin huppariin ja farkkuihin.

Kun tämä projekti on valmis, aion tehdä listan kaikista vaatteista mitä minulle jää ja mahdollisesti myös kuvata osan siitä tänne blogiin. Kun tilanne on tiedossa, niin siitä on helpompi lähteä kokoamaan pohjaa uudelle, toivottavasti mieluisammalle tyylille.

Hedelmäinen suklaakakku

Jo useamman vuoden ajan olen juhlistanut syntymäpäiviäni kokkaamalla ystävilleni monenlaisia suklaaherkkuja suklaajuhlien  muodossa.

Tarjolla on aina ensin jotain suolaista syötävää, jonka jälkeen kannan pöytään yleensä kahta tai kolmea erilaista suklaasta leivottua jälkiruokaa. Viime vuonna tein tämän herkullisen ja paljon kehuja saaneen suklaakakun sekä muutamia erilaisia suklaakonvehteja. Ajattelin jakaa reseptin täällä, koska se on itseni kehittelemä, yhdistelemällä muutamaa erilaista kakku- ja moussereseptiä. Varoitus, tämä kakku ei ole sieltä keveimmästä päästä.

Appelsiini- ja passionhedelmämoussella täytetty suklaakakku

Kakkupohja

200g tummaa suklaata

6 kananmunaa

150g suolatonta voita

2 1/2 dl venhäjauhoja

3 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

Appelsiinimousse

200g tummaa suklaata
25g suolatonta voita
3 kananmunaa
1/2 dl sokeria
ripaus suolaa
1tl vaniljasokeria
1dl kuohukermaa
1/2 dl appelsiinimehua
1/2 appelsiinin kuori raasteena

Passionhedelmämousse

50g passionhedelmämehua (n.10-12 passionhedelmää, mehu siivilöitynä, ei siemeniä)
1 liivatelehti
40g keltuaista
70g sokeria
75g maitoa
75g tummaa suklaata rouhittuna
125g kuohukermaa

Kuorrute

3/4 dl kiehuvaa vettä
3/4 dl kaakaojauhetta
2 1/4 dl pehmeää suolatonta voita
2 rkl tomusokeria
340g sulaa suklaata (viilennettynä)

Tee kakkupohja:

Tee kakku mielellään tarjoilua edeltävänä päivänä, jotta kostutus ehtii imeytyä kunnolla. 

Lämmitä uuni 175C. Voitele ja korppujauhota 24cm kakkuvuoka. 

Sulata suklaa vesihauteessa ja erottele sillä aikaa munien keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja lisää keltuaiset ja vähän jäähtynyt suklaa joukoon, Siivilöi jauhot joukkuun ja sekoita tasaiseksi. 

Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeri ja vaniljasokeri sekoituksen puolivälissä. Vatkaa kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Kääntele vaahto suklaaseokseen varovasti. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkupohja uunin alatasossa noin 45 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyys. Irrota kakku vuoasta vähän jäähtyneenä. 

Tee appelsiinimousse:

Raasta hyvin pestystä appelsiinista kuori ja purista mehu. Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja ripaus suolaa kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri joukkoon sekoituksen puolivälissä. Sulata suklaa vesihauteessa ja vatkaa sulan suklaan joukkoon voi nokareina. Lisää joukkoon appelsiinimehu ja kuoriraaste. Sekoita keltuaiset käsivispilällä ja lisää ne jäähtyneen, mutta vielä hieman lämpimän suklaan joukkoon napakasti vatkaten. Sekoita joukkoon myös valkuaisvaahto. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Sekoita vaahto suklaaseokseen. Anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Tee passionhedelmämousse: 

Pehmitä liivate kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia. Sekoita pienessä kattilassa passionmehu, keltuaiset, sokeri ja maito. Kuumenna varoen kokoajan sekoittaen, kunnes seos alkaa saota. Seoksen lämpötila saa olla noin 85C. Ota liivatelehti ja purista siitä vedet. Sekoita huolellisesti lämpimän passionhedelmämehu-seoksen joukkoon. Sekoita rouhittu suklaa lämpimään seokseen, kunnes se sulaa ja sekoittuu tasaisesti. Jäähdytä seos 20 asteiseksi. Vaahdota tällä aikaa kerma ja sekoita nuolijalla kahdessa osassa mousseen. Anna kohmettua jääkaapissa.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta kerrokset appelsiini ja/tai passionmehulla. Laita ensimmäisen kerroksen päälle appelsiinimoussea. Laita päälle toinen kerros ja kostuta. Levitä passionhedelmämousse ja laita päälle vielä viimeinen kakkupohja-kerros. Kostuta myös ylintä kerrosta hieman. Laita jääkaappiin mehustumaan mielellään yön yli.

Tee kuorrute: 

Yhdistä pienessä kulhossa kiehuva vesi ja kaakao. Sekoita kunnes seoksesta tulee tasaista. Sekoita toisessa kulhossa voi ja sokeri vatkaimella vaahdoksi (n.5 minuuttia, melko kovalla teholla), Lisää siihen viilennyt sula suklaa, sitten kaakao-vesi-seos. Sekoita kunnes kuorrute on sileää ja tasaista. Jos kuorrute on liian vetelää, laita hetkeksi jääkaappiin, mutta varo sillä se kohmettuu nopeasti, jonka jälkeen se on vaikea levittää.

Kuorruta kakku palettiveitsellä kauttaaltaan. Lisää haluamasi koristeet :)

Hento ote

Kuinka aika vieriikään? 

Tuntuu kuin kesä olisi ollut vasta kuukausi sitten. Eikö sitä uutta vuotta juhlittu vasta eilen? 

Kummasti tässä ollaan menossa jo tammikuun loppupuolella. Koulu on jo yli puolen välin. Yksi harjoittelu takana, kaksi edessä. Viikot koulun penkillä on kohta yhdellä kädellä laskettavissa. Kevät on tulossa, vaikka tällä hetkellä eletään kylmintä talvea. Odotan kevättä ja kesää. Odotan valmistumista. Haluan päästä jo töihin. Tahdon viimein tarttua toimeen. 

Onneksi aika kuluu niin nopeasti, että ennen kuin huomaankaan herään valmistujaisaamuna, juhlamekko odottaa silitettynä henkarissa, korut kiiltävät kevään kauniissa auringossa ja taas pitelen kädessäni yhtä todistusta siitä, etten malta olla kuluttamatta koulunpenkkiä kerta toisensa jälkeen. Ehkä tämä todistus viimein takaa minulle työn, joka sekä tuo minulle iloa ja kehittymismahdollisuuksia että sitä riittää pidemmäksi aikaa. 

Isäni jo minulle sanoi, ettei usko tämän olevan viimein koulu, minkä penkillä istun. Ystäväni sanoi samaa. Kuka sen tietää? Ehkä olen jo parin vuoden kuluttua kouluttamassa itseäni käsityöopettajaksi tai kuorruttamassa kakkuja konditoria-koulussa. Tai ehkä harjoittelen muiden treenaamista ja ruokavalion muokkaamista liikunnan- ja hyvinvoinnin alalla. Ehkä olen päättänyt opiskella itselleni jonkun puuduttavan tylsän ammatin, jonka haluan vain rahan takia.

Tuohon viimeiseen en usko kyllä itsekään.

Onko sillä väliä miten monta koulua käy samalla kun etsii itseään? Uskon, että jokainen koulu tarjoaa minulle mahdollisuuksia ja kehittää myös niitä taitoja, joita ei ehkä ensimmäisenä lue opetussuunnitelmassa. Se että minulla on vaatetusalanperustutkinto ja vielä ompelijakisällin opinnot siihen päälle auttaa minua varmasti kehittämään hienoja askartelu projekteja lapsille ja nuorille tulevassa työssäni. Toisaalta lähihoitajan ammatissani kokemani perusteella pystyn pohtimaan minkälaisia vaatteita lapsille kannattaa tehdä, että he pystyvät liikkumaan mahdollisimman mutkattomasti ja äidin on helppo pukea ne lapsukaisensa ylle. 

Koulun loppumiseen liittyy aina pientä haikeutta. Ja vaikka ollaan vasta vähän yli puolen välin menossa, niin täytyy osata nauttia tästä hetkestä. Nyt saa vielä olla oppilas ja tietoa on helppo ammentaa kun ympärillä on niin paljon päteviä ammattilaisia. Toisaalta pitäisi koettaa tuoda pöytään myös sitä omaa tuoretta näkemystään. Ennen kuin se rutiinien ja aikapulan takia hämärtyy ja tyytyy saamaansa. 

Toisaalta olen sitä mieltä, ettei tässä ammatissa koskaan voi olla täysin valmis. Samoin kuin ompelijan ammatissa, molemmissa pystyy kehittämään itseään äärimmilleen. Se on nautinnollista. Se auttaa kasvattamaan itseään ja käsityksiään. Koko ajan voi pyrkiä parempaan, mutta voi myös olla itselleen armollinen sen takia ettei koskaan ole valmis, eikä tarvitsekaan olla. 

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin rauhallisesti. Tällä hetkellä lepäilen sohvalla nessupaketin kanssa ja yritän rasvata punoittavaa nenääni. Vuoden ensimmäinen flunssa iski päälle juuri ennen viimeistä harjoittelua edeltävää kouluviikkoa, toivottavasti tämä takaa minulle mukavat viisi tervettä viikkoa harjoitelussa.

Arki kuluu mukavasti. Urheilua ja kouluhommia. Kavereita ja perhettä. Ompelua ja kokkailua. Ompelimossa on hommia riittämiin, motivaatio on vain ollut hukassa. Yksi iso projekti takkuaa ja aiheuttaa ompelulamaannusta, mutta siitä on vain päästävä yli ja hoidettava homma kotiin, jotta pääsee mukavampiin hommiin siirtymään. Aikeissa olisi myös elvyttää tämä blogi tässä alkuvuoden puolella vähän useammin kuin kerran puolessa vuodessa päivittyväksi. :)