Olen takki-ihminen. Suuret, lämpöiset takit ovat parasta mitä on kun hengitys höyrystyy ja pakkanen puree poskia.
Hyvässä talvitakissa on isot käytännölliset taskut, suuri huppu tai kaulus, jonka suojiin voi talven viimassa maastoutua ja siinä on tarpeeksi pitkä helma, että se lämmittää vähän myös reisiä. Materiaalin pitää kestää kulutusta, sillä tunnetusti talvemme on pitkä ja luminen. Takin täytyy kestää aikaa myös ulkomuotonsa puolesta. Kaunis, klassinen takki miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, vaikka muodissa ehtisi käväistä niin karvakaulukset, suuret olkatoppaukset kuin jättimäiset tikkauksetkin. Ja tietysti takin tulee olla lämmin. Paksu villankangas toimii, kun alle kerrostaa useamman lämpöisen neuleen, mutta kovimmilla pakkasilla untuvatakit on parempi kaivaa kaapista ja pukeutua michelinmaniksi.
Tajusin vasta kaksi talvea sitten untuvatakin/toppatakin mahtavuuden kun pukeuduin kävelylenkille äiti toppa-asuun, johon kuului lämmin toppatakki ja ulkohousut ja viime vuonna kävin Zarasta ostamassa sekä aivan tajuttoman lämpimän, että todella kauniin toppatakin, joka kyllä oli kovassa käytössä viime talvena. Sitä ennen olin värjötellyt monet monituiset kerrat turhan viileissä villakangastakeissa ja nyt olen jo liian vanha hytisemään luita ja ytimiä myöten ohuissa villakangastakeissa.
Omistan yhden toppatakin, joka on musta ja varsin klassisen tyylikäs, vaikken omaa tyyliäni ehkä kovin klassiseksi kutsuisi. Lisäksi minulta löytyy kolme villakangastakkia, joista uusin on ystäväni minulle kouluprojektina tekemä (se on lähes samanlainen kuin alakuvan punainen duffeli). Sen lisäksi minulta löytyy sininen ja harmaa villakangastakki. Tykkään käyttää värikkäitä takkeja, koska niillä saa oman fiiliksenkin heti paremmaksi kun lähtee pimeänä talviaamuna liikenteeseen. Mutta musta ja harmaa ovat silti turvallisimpia valintoja ja niihin on kaikkein helpoin mätsätä kaikki talviset asusteet pipoista säärystimiin.
Oma talvitakki varastoni on siis oikein hyvässä kunnossa, joten uusille hankinnoille ei ole tarvetta (harmi, sillä klassinen tummansininen military-henkinen takki olisi aika makeannäköinen). Syystakista sen sijaan haaveilen ja se saisi olla hyvin perinteinen vihreä parka-takki, isolla hupulla ja suurilla taskuilla. Täytynee kuitenkin tämä syksy vielä mennä näillä syystakeilla mitä löytyy ja ehkä sitten ensi syksynä voi miettiä uuden takkiystävän kotiin tuomista. Tällä hetkellä omassa ompelimossani työstän itselleni villakangasliiviä, jotta edes jotain uutta syysgarderoobbiini saisin! (Meinaa nimittäin syysvaatteiden ostaminen jäädä tänä vuonna varsin mitättömäksi kun sisustushommat menevät etusijalle...)
Kuvan unelmatakit voi klikata kotiin net-a-porterin sivuilta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti