Work it!

Herkullinen kasvislasagne

Rakastan ruoan kokkaamista. Minusta on kiva kokeilla erilaisia reseteptejä, vaivata sämpylätaikinaa ja paistaa herkullisia piiraita. Ruoan laittaminen on rentouttavaa ja mukavaa ajanvietettä, vaikka niiden viikottaisten ruokien keksiminen joskus tuottaakin päänvaivaa. Pari viikkoa sitten päädyin kokeilemaan kasvislasagnen tekoa, koska vanhemmilta liikeni minulle itse kasvatettu kesäkurpitsa ja metsästä omin kätösin poimitut kanttarellit. 

3 porkkanaa raastettuna

2 sipulia silputtuna

1 punainen paprika kuutioituna

1 rkl hunajaa

4 valkosipulinkynttä murskattuina

8 aurinkokuivattua tomaattia kuutioituina

1 tlk tomaattimurskaa

1 kesäkurpitsa ohuina viipaleina

basilikaa, oreganoa, suolaa ja pippuria

kanttarellejä (tai muita sieniä)

täysjyvälasagnelevyjä

1 mozzarellapallo

Juustokastike:

2rkl oliiviöljyä

3 rkl jauhoja

4dl maitoa

1 dl ruokakermaa

200g raejuustoa

Voitele vuoka. Paista pannulla porkkanaraaste, sipulit ja paprika. Lisää hunaja, aurinkokuivatut tomaatit, valkosipulit, tomaattimurska sekä sienet. Anna muhia pannulla 5-10minuuttia. Lisää mausteet. Tee juustokastike, sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Lado vuoan pohjalle kasvisseosta, päälle kesäkurpitsasiivuja, juustokastiketta ja sitten lasagnelevyjä. Toista kunnes ainekset loppuvat. Pilko mozzarellapallo koko komeuden päälle ja laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi. 

Nauti!

Maljakko

Tämä ihana maljakko sattui silmääni kaniissa Weekdaycarnival-blogissa. Kotoani löytyy muutama yhden kukkasen maljakko, mutta kokonaiselle kimpulle en omista tarpeeksi isoa vaasia. Tätä Muuton maljaa saa kolmessa värissä, joista tuo alemman kuvan heleä harmaa miellyttää omaa silmää eniten.

Keittiön pöydälleni mahtuisi oikein hyvin tälläinen kaunistus, johon voisi ostaa kimpun valkeita liljoja tai vaaleanpunaisia pioneja. Maljakon muoto on kauniin yksinkertainen, mutta puinen pohja tekee siitä tarpeeksi mielenkiintoisen.

Fall breeze

Black&White

Pientä piristystä

Teimme pienen sunnuntai-retken naapurikaupunkiin Riihimäelle. Kävimme pyörähtämässä Iittalan outlet-myymälässä sekä yhdellä varsin mainiolla kirpputorilla.

Sekä Iittalan myymälästä että kirpputorilta tarttui mukaan pieniä tuliaisia kotiin viemisiksi. Joululahjaksi saamallani lahjakortilla sain ostettua itselleni nämä herkullisen väriset kivi-tuikkulyhdyt. Ja lahjakortille jäi vielä hieman arvoa, joten täytynee hakea kotiin vielä joku ihanainen tuosta sarjasta. Olen ajatellut tässä vuosien mitaa alkaa keräillä noita lyhtyjä lähes kaikissa väreissä, sillä yhdessä niistä saa aika näyttävän kokonaisuuden aikaiseksi, vaikka ovathan ne noin ihan kaksinkin varsin soma pari.

Kirpputorilta taasen löysin itselleni mustan neulepuseron sekä maton! Matto kaipaa pesua, jonka jälkeen se muuttaa joko keittiöön tai eteiseen. Olenkin pohtinut millaisia mattoja haluaisin tänne omaan kotiini, mutta en ole vielä ehtinyt tulla minkäänlaiseen lopulliseen päätökseen. Nyt kuitenkin tämä löytämäni (varsin kukkaroystävällinen) matto tuo vähän apua sisustustekstiili-kaipuuseeni.

Takinkääntötemppu

Olen takki-ihminen. Suuret, lämpöiset takit ovat parasta mitä on kun hengitys höyrystyy ja pakkanen puree poskia.

Hyvässä talvitakissa on isot käytännölliset taskut, suuri huppu tai kaulus, jonka suojiin voi talven viimassa maastoutua ja siinä on tarpeeksi pitkä helma, että se lämmittää vähän myös reisiä. Materiaalin pitää kestää kulutusta, sillä tunnetusti talvemme on pitkä ja luminen. Takin täytyy kestää aikaa myös ulkomuotonsa puolesta. Kaunis, klassinen takki miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, vaikka muodissa ehtisi käväistä niin karvakaulukset, suuret olkatoppaukset kuin jättimäiset tikkauksetkin. Ja tietysti takin tulee olla lämmin. Paksu villankangas toimii, kun alle kerrostaa useamman lämpöisen neuleen, mutta kovimmilla pakkasilla untuvatakit on parempi kaivaa kaapista ja pukeutua michelinmaniksi. 

Tajusin vasta kaksi talvea sitten untuvatakin/toppatakin mahtavuuden kun pukeuduin kävelylenkille äiti toppa-asuun, johon kuului lämmin toppatakki ja ulkohousut ja viime vuonna kävin Zarasta ostamassa sekä aivan tajuttoman lämpimän, että todella kauniin toppatakin, joka kyllä oli kovassa käytössä viime talvena. Sitä ennen olin värjötellyt monet monituiset kerrat turhan viileissä villakangastakeissa ja nyt olen jo liian vanha hytisemään luita ja ytimiä myöten ohuissa villakangastakeissa. 

Omistan yhden toppatakin, joka on musta ja varsin klassisen tyylikäs, vaikken omaa tyyliäni ehkä kovin klassiseksi kutsuisi. Lisäksi minulta löytyy kolme villakangastakkia, joista uusin on ystäväni minulle kouluprojektina tekemä (se on lähes samanlainen kuin alakuvan punainen duffeli). Sen lisäksi minulta löytyy sininen ja harmaa villakangastakki. Tykkään käyttää värikkäitä takkeja, koska niillä saa oman fiiliksenkin heti paremmaksi kun lähtee pimeänä talviaamuna liikenteeseen. Mutta musta ja harmaa ovat silti turvallisimpia valintoja ja niihin on kaikkein helpoin mätsätä kaikki talviset asusteet pipoista säärystimiin. 

Oma talvitakki varastoni on siis oikein hyvässä kunnossa, joten uusille hankinnoille ei ole tarvetta (harmi, sillä klassinen tummansininen military-henkinen takki olisi aika makeannäköinen). Syystakista sen sijaan haaveilen ja se saisi olla hyvin perinteinen vihreä parka-takki, isolla hupulla ja suurilla taskuilla. Täytynee kuitenkin tämä syksy vielä mennä näillä syystakeilla mitä löytyy ja ehkä sitten ensi syksynä voi miettiä uuden takkiystävän kotiin tuomista. Tällä hetkellä omassa ompelimossani työstän itselleni villakangasliiviä, jotta edes jotain uutta syysgarderoobbiini saisin! (Meinaa nimittäin syysvaatteiden ostaminen jäädä tänä vuonna varsin mitättömäksi kun sisustushommat menevät etusijalle...)

Kuvan unelmatakit voi klikata kotiin net-a-porterin sivuilta ;)